Veera Möttönen

Kolmiloikkaaja Veera Möttönen lähenee ennätystuloksia

Viime vuosien parhaasta menestyksestä RaVen yleisurheilussa on vastannut kolmiloikkaaja Veera Möttönen. Toistaiseksi kesän paras loikka on kantanut 12,15 - tulos tuli Lempäälän hyppykarnevaaleilla heinäkuun alussa. Joensuun Motonet GP -kisoissa heinäkuun puolivälissä taakse jäi muun muassa tuore SE-nainen Senni Salminen, joka paransi lajin Suomen ennätyksen kesäkuussa lukemiin 14,51.
- Olihan se mieluinen päänahka, mutta vaikka Senni ei saanutkaan tulosta, niin hänen hypyt olivat kyllä taas tosi hyvän näköisiä. Tietysti oli mukava päästä itsekin pitkästä aikaa lähemmäs omaa ennätystulosta (12,51). Kauden päätähtäin on Kalevan Kisoissa elokuun lopussa Tampereella.
Uusi SE on Möttösen mielestä lisännyt kolmiloikan näkyvyyttä ja poikinut innostusta lajia kohtaan. Nyt koko yleisurheilussa on muutenkin hyvä myötäinen.
- Jonkinlainen nousukausi on meneillään ja se on hyvä, koska esikuvia tarvitaan. Itsekin arvostan kyllä Sennin tekemistä: hän tulee kovaa lankulle ja kaikki loikat ovat kimmoisia. Joensuussakin meidän lajiin kiinnitettiin hyvin huomiota ja sama näkyy myös aitajuoksussa.
Möttösen oma ennätys on viiden vuoden takaa Islannista, mistä tuliaisena oli PM-hopeaa alle 20-vuotiaiden sarjassa. Sen lisäksi nuorten SM-kisoista on tullut hopeaa ja pronsseja. Tänä kesänä Möttönen kilpailee vain aikuisten sarjassa, junnusarjat ovat nyt jääneet taakse.

Yleisurheilukoulusta alkuun

Kolmiloikan ohella kakkoslajina on pituushyppy (ennätys 5.49), mutta Möttönen sanoo kokeilleensa lähes kaikkia yleisurheilun lajeja.
- Kannatan monipuolisuutta vieläkin. Viime talvena kokeilin ottelua hallikisoissa. Aiemmin hyppäsin myös seivästä ja juoksin lyhyitä aitoja. Alusta asti hypyt, pikajuoksut ja aitajuoksu olivat omat suosikkilajini ja se alku oli Raahen Vesan yleisurheilukoulussa noin kahdeksanvuotiaana äidin innostamana. Myöhemmin olin itsekin ohjaajana ja kilparyhmissä sekä pääsin nuorten alueelliseen maajoukkueleiritykseen. Junnuvuosilta jäi kyllä hyvät muistot - parasta olivat kisamatkat, esimerkiksi SM-viesteihin tutulla treeniporukalla.
Kolmiloikassa Möttöstä kiehtovat lajin teknisyys ja taito-ominaisuudet.
- Se ei ole niin paljon geneettisistä ominaisuuksista kiinni kuin vaikkapa pikajuoksu. Aina on osa-alueita, joissa voi kehittyä ja viilata tekniikkaa.
Kolmiloikkaharjoittelussa Möttönen pitää tärkeänä, että tavallista hyppimistä ja loikkia tehdään määrällisesti paljon jo nuoresta lähtien, jolloin jalat tottuvat iskuttamiseen ja pohjat tulevat kuntoon.
- Kolmiloikka on yks rajuimpia lajeja, koska siinä tulee valtavat iskut kontakteissa. Olen tarkka tekniikan kans, koska jos esimerkiksi askel ei tule lantion alle, vaan jää eteen, niin minulla tulee heti kipua polveen. Kolmiloikan kilpailurytmitys pitää myös olla järkevä: noin yksi kisa viikkoon, jotta paikat ehtii palautua kunnolla. Muissa lajeissa voi kisata tiheämminkin.

Urheilusta oppeja elämään

Urheilu ja liikunta ovat vieneet Möttösen Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan liikuntapedagokiikkaa, eli hänestä tulee liikunnanopettaja. Myös valmennushommat kiinnostavat.
- Jyväskylässä treenit ja opiskelut ovat yhdistyneet hyvin. Olen Jyväskylän Kenttäurheilijoita edustavan Otto Kilven valmennusryhmässä, jossa on viisi urheilijaa. Hyppääjiä on kaksi pituushyppääjää minun lisäksi ja heidän kans treenataan yhdessä. Sitten olen vetänyt itsekin nuorempien valmennusryhmiä oman urheilun sivussa.
Urheilussa opittuja elämäntaitoja Möttönen pitää menestystä tärkeämpänä, vaikka hän on omien sanojensa mukaan ollut aina äärettömän kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen.
- Olen oppinut ottamaan vastoinkäymiset paremmin vastaan ja enää ei piikkarit lentele, jos ei tule ennätyksiä. Urheilun kautta saa oikeasti taitoja elämään, koska kilpailutilanteita tulee väistämättä vastaan kun vaikka haet töitä tai opiskelemaan. Silloin tarvitaan paineensietokykyä ja itsensä ylittämistä.